Sisäilmaongelmat

Valitettavasti monet sisäilmaongelmia aiheuttavat tekijät ovat aistein havaitsemattomia. Laajalle levinnyt homeongelma ei välttämättä näy lainkaan ulospäin tai haise. Sisäilmaongelmien aiheuttajat, kuten homeet, eivät myöskään ole koko ajan aktiivisia. Epäilyksen sisäilmaongelmasta voi synnyttääkin henkilön oireilu, mikäli se liittyy tiettyyn tilaan tai rakennukseen ja helpottuu muualla oleskeltaessa. Sisäilmaongelmiin liittyviä oireita on lukematon määrä. Tyypillisiä ovat erilaiset allergiaoireet kuten nenän ja kurkun ärsytysoireet, silmien ja ihon ärsytys, korvatulehdukset, päänsärky, huimaus, pahoinvointi, epämääräinen väsymys ja usein toistuvat hengitystieinfektiot. Pidemmälle kehittyessään altistus voi johtaa allergioihin ja kroonisiin hengityselinten sairauksiin, kuten astmaan. Ihmisten kokemat sisäilmaoireet vaihtelevat suuresti. Osa ei saa samoissa tiloissa minkäänlaisia oireita, kun taas herkimmät oireilevat ja sairastuvat. Tällöin rakennuksen tutkiminen on ensisijaista sisäilmassa olevien haittatekijöiden tunnistamisessa.

Yksittäinen oire ei osoita, että syy on haittatekijä sisäilmassa, sillä oireita eivät aiheuta pelkästään home- tai kosteusvauriot. Oireita voivat aiheuttaa esimerkiksi epäpuhtaudet, kuten erilaisista eristeistä tai akustiikkalevyistä ilmaan irronneet kuidut, sisäilman lämpötila ja sisustus- ja rakennusmateriaaleissa käytetyt voc-yhdisteet. Voc-yhdisteitä eli haihtuvia orgaanisia yhdisteitä voi päästä sisäilmaan esimerkiksi silloin, kun muovimatto on asennettu kostean betonin päälle. Tuolloin liima-aine alkaa pilaantua ja yhdisteitä pääsee vapautumaan. Sisäilmaan liittyvät monimuotoiset oireet voivat myös olla nk. ympäristöherkkyyttä ja silloin oireet eivät liity pelkästään tiettyyn tilaan vaan niitä ilmenee myös muulloin.

Sisäilman pitää olla raikasta ja hajutonta. Nenämme havaitsee herkästi uudet ja oudot hajut, mutta myös totumme niihin valitettavan nopeasti. Paras kohta arvioida asunnon hajumaailmaa on heti sisään tullessa. Mikäli havaitset asunnossa viemärin, kemikaalien, homeen tai maakellarin hajua, syy pitää viipymättä pyrkiä selvittämään ja poistamaan, sillä vanhojenkaan talojen ei kuulu ”haista”. Huoneilmaan siirtyy hajuja erityisesti rakenteiden liitoksista, lattianrajoista ja ikkunan pielistä. Asunnon riittävään ilmanvaihtoon on syytä kiinnittää huomiota ja ilmanvaihdon pitää toimia jatkuvasti. Suuressa osassa asuntoja onkin puutteita riittävän korvausilman saannissa. Tällöin voi ulkoilma tulla vuotoilmana esim. ryömintätilan, kellarin tai lattia- ja seinärakenteiden kautta tuoden samalla mukanaan epäpuhtauksia.

Sisäilmaongelma voi yllättää yhtä lailla uudessa kuin vanhassakin asunnossa ja kiinteistössä. Tyypillisesti vanhoissa rakennuksissa ongelmat liittyvät rakennuksen ylä- ja alapohjan rakenteisiin, kun taas uusissa kohteissa ongelman syynä voi olla rakennusaikainen kosteudenhallinta. Esimerkiksi betonirakenteiden rakentamisen aikaiselle kuivumiselle ei ole jätetty riittävästi aikaa.

Homevaurion toteaminen saattaa olla vaikeaa ja työlästä. Huoneilmassa on aina itiöitä ja niiden pitoisuus vaihtelee vuodenajan ja asukkaiden elintapojen mukaan. Myös ulkoilmassa on aina sulan maan aikana itiöitä ja niitä kulkeutuu myös sisälle. Niin kauan, kun ilmankosteus ei ylitä 60 prosenttia, vaaraa ei ole. Homeitiöt voivat kasvaa vain, jos kosteustaso nousee pitkäksi ajaksi vähintään 75 prosenttiin.

Jos epäilet asuntosi kosteusvaurion tai muun tekijän aiheuttamaa asumisterveyshaittaa tai sisäilmaongelmaa, ota ensimmäiseksi yhteys isännöitsijään ja taloyhtiön hallitukseen tai vuokranantajaan. Kiinteistön omistajan on hyvä kääntyä suoraan asiantuntijan puoleen. Omien oikeuksiensa varmistamiseksi ja ennen toimiin ryhtymistä on myös suositeltavaa konsultoida asuntoasioihin perehtynyttä lakimiestä/asianajajaa.

Erityisen tärkeää on, että sisäilmaongelman selvittäjällä on monipuolinen tietämys ja kokemus sisäilmaan vaikuttavista tekijöistä. Asiantuntijan tulisi olla rakennusteknisen koulutuksen saanut ja rakennusten kosteustekniseen toimintaan perehtynyt henkilö. Selvitä myös etukäteen yllätysten välttämiseksi tutkimuksen sisältö ja kustannusarvio. Selvissä tapauksissa erillisiä mittauksia ja laboratorioanalyysejä ei aina tarvita, vaan mikrobikasvuston visuaalinen toteaminen voi riittää.

Korjaustoimenpiteiden lopullinen määrittäminen jää aina viime kädessä kiinteistön omistajalle. Vauriot ovat usein korjattavissa ja kustannukset pysyvät kohtuullisina varsinkin, jos korjaus tehdään nopeasti. Korjaamattomina sisäilmaongelmat voivat johtaa hyvinkin vakaviin terveyshaittoihin ja rakennuksen arvon laskuun.

Kosteusvauriot ilmenevat mm. maalipinnan tai tasoitteen hilseilynä, tapetin kupruiluna, parketin tummumisena, kaakeleiden irtoamisena tai muovimaton saumojen aukeamisena. Ajan myötä kosteusvaurioituneessa kohdassa alkaa kasvaa terveydelle haitallisia mikrobeja, joista tunnetuimpia ovat erilaiset homeet. Kosteusvauriota pidetään eräänlaisena homevaurion esiasteena ja otollisissa olosuhteissa siitä kehittyy ajan myötä homevaurio.

Kunnossapitovastuun jakautumisen kannalta merkitystä ei ole sillä, onko muutostyö nykyisen vai aiemman osakkaan toimesta tehty. Uusi osakas vastaa myös aiemman osakkaan tekemien tai teettämien muutostöiden kunnossapidosta. Tältä osin on tärkeää huomata, ettei vahingonkorvausvastuu siirry kuitenkaan uudelle omistajalle. Mikäli aiemman osakkaan virheellisesti toteuttama muutostyö aiheuttaa vahinkoa yhtiölle, ei yhtiö voi vaatia vahingonkorvausta nykyiseltä osakkeenomistajalta. Yhtiön ja nykyisen osakkaan välinen kunnossapitovastuu arvioidaan normaaliin tapaan asunto-osakeyhtiölain 4 luvun säännösten mukaisesti. Yhtiö voi vaatia korvausta aiemman remontin tehneeltä tai teettäneeltä osakkaalta, mikäli virheellisestä ja vahinkoa aiheuttaneesta remontista on kulunut alle kymmenen vuotta.