Takaus on kelpo vakuus, mutta sen käyttö edellyttää huolellisuutta ja asiantuntemusta.
Yritys oli vuokrannut toimitilat osakeyhtiölle. Vuokralaisyhtiön toimitusjohtaja allekirjoitti sopimuksen. Sen alalaidassa luki: ”Koska muuta vakuutta ei ole annettu, takaa sopimuksen allekirjoittaja henkilökohtaisesti tästä sopimuksesta aiheutuvat velvoitteet.” Tarkoituksena oli saada vuokralaisena olevan yhtiön toimitusjohtaja allekirjoituksensa perusteella yhtiön ohella myös henkilökohtaiseen vastuuseen. Tämä onkin suositeltavaa. Tarkoituksessa myös onnistuttiin, mutta ei aivan siten kuin oli ajateltu. Sitoumus oli takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain mukaan toissijainen takaus.
Vuokralaisyhtiö laiminlöi vuokranmaksun. Vuokranantajan reagoitua tilanteeseen saatava oli ehtinyt kasvaa kymmeniin tuhansiin. Yhtiöllä ei varoja ollut, joten vuokranantaja halusi periä saatavansa suoraan takaajalta. Tämä kieltäytyi maksamasta. Siihen hänellä oli oikeus. Tässä vaiheessa vuokranantaja kääntyi puoleeni. Keskusteltuamme asiasta hän esitti kysymyksen, jonka olen kuullut usein: ”Miten tämä sitten olisi pitänyt tehdä?”
Omavelkainen ja toissijainen takaus
Takauslain mukaan takaus voidaan antaa omavelkaisena. Takaajalta voidaan tällöin vaatia maksua heti kun päävelalliseltakin – päävelan eräännyttyä. Maksua voidaan velan eräännyttyä jopa vaatia suoraan takaajalta tarvitsematta lainkaan kääntyä päävelallisen puoleen. Takaajan on kuitenkin tärkeää ymmärtää tämä velvoitteensa sisältö sitoumusta antaessaan. Tästä syystä laki edellyttää, että omavelkaisuuteen sitoudutaan nimenomaisesti. Näin ei esimerkkitapauksessa ollut tehty. Takaaminen ”henkilökohtaisesti” ei riitä. Takaaminen ”omavelkaisesti” olisi riittänyt. Jos takausta ei ole nimenomaisesti annettu omavelkaisena, takaus katsotaan annetuksi toissijaisena.
Toissijaisen takauksen antanut on vastuussa vain silloin, kun suoritusta ei saada velalliselta. Tämä tarkoittaa sitä, että velallisen maksukyvyttömyys on todettu ulosotossa. Myös konkurssi tai muu maksukyvyttömyysmenettely soveltuu.
Puheena olevassa tapauksessa vuokralaisyhtiöllä ei ollut varoja, mutta sen varattomuutta ei ollut todettu säädetyllä tavalla. Siksi vuokralaisyhtiötä vastaan oli nostettava velkomuskanne, jonka se vielä kiisti ja onnistui siten pitkittämään käsittelyä. Yhtiötä edusti takaajana ollut toimitusjohtaja. Vuokralaisyhtiö hävisi asian. Se haki vielä muutosta hovioikeudelta, joka ei käräjäoikeuden ratkaisua muuttanut. Vuokralainen tuomittiin korvaamaan kaikki vuokranantajan oikeudenkäyntikulut. Ulosotossa se todettiin varattomaksi.
Saatuani varattomuustodistuksen, soitin takaajalle ja pyysin maksua. Hän suostui ja maksoi rästiin jääneet vuokrat – ei viivästyskorkoja eikä oikeudenkäyntikuluja. Niitä ei takausvastuu kattanut. Ne jäivät vuokranantajan vahingoksi.
Takaajan vastuu on määriteltävä
Lain mukaan takaus katsotaan annetuksi velan pääomasta, ellei ole sovittu, että takaus koskee myös liitännäiskustannuksia kuten korkoa tai viivästyskorkoa.
Vuokrasopimukseen otettu takaus kattoi ”sopimuksesta aiheutuvat velvoitteet.” Vuokralaisella oli velvollisuus maksaa viivästyskorkoa. Tämä perustui korkolain säännökseen, jonka mukaan viivästyskorkoa on maksettava velallista sitovasta eräpäivästä. Oikeudenkäyntikulut taas määrättiin nekin lain, oikeudenkäymiskaaren, nojalla. Kummastakaan ei takaaja ollut sitoutunut vastuuseen, vaikka kysymys oli sopimussuhteesta sinänsä seuranneista liitännäisvelvoitteista. Takaussitoumus on syytä muotoilla siten, että takaajan vastuu ulottuu paitsi päävelan liitännäiskustannuksiin, myös mahdollisiin perinnän ja oikeudenkäynnin kuluihin, joista päävelallinen on velkojalle vastuussa.
Takaus voidaan antaa myös yleistakauksena. Siinä takaaja voi ottaa vastuun useammasta velasta; sellaisistakin, jotka syntyvät tulevaisuudessa. Jos takaaja on maksukykyinen, luottoriskiä voidaan näin hallita vaivattomasti jatkuvassakin rahoituksessa. Luonnollisen henkilön antamassa yleistakauksessa on kuitenkin mainittava vastuun enimmäismäärä. Tästä voidaan poiketa sopimuksella muiden kuin yksityistakaajien osalta.
Yksityistakaajan erityinen asema korostaa tiedonantovelvollisuutta
Laki asettaa velkojalle myös aktiivisen tiedonantovelvollisuuden. Tämä koskee yksityistakaajalta otettavia sitoumuksia. Luonnollinen henkilö, joka ei ole vastuuhenkilönä tai merkittävänä omistajana velallisena olevassa yrityksessä, on yksityistakaaja. Ennen takauksen antamista yksityistakaajalle on selvitettävä sitoumuksen oikeudellinen merkitys, takaajan vastuun määrään vaikuttavat ja muut takaajan asemaan olennaisesti vaikuttavat seikat. Velallisen maksukyvyn arvioinnin kannalta merkitykselliset seikat sisältyvät myös tiedonantovelvollisuuteen.
Laiminlyönnin sanktiona on takausvastuun sovittelu. Tuomioistuin voi alentaa takaajan vastuuta.
Kahden tahon luottoriskianalyysi
Takaus on vakuutena juuri niin hyvä kuin takaajan maksukyky. Varattoman antama takaus ei velkojan riskiä pienennä. Luottoriski on siksi arvioitava sekä velallisen, että takaajan osalta.
Oikeuskäytännössä on tapauksia, joissa ylivelkaantuneet henkilöt ovat taanneet toisiaan ja saaneet näin luottoa. Heidän haettuaan yksityishenkilön velkajärjestelyä tätä menettelyä on pidetty esteperusteena (KKO 1995:17, KKO 1995:22). Maksun saantia tämäkään ei edesauttanut.
Asiantuntijaa kannattaa hyödyntää
Takaus on toimiva vakuus, kunhan se laaditaan niin, että se vastaa sitä mitä velkoja edellyttää ja mihin takaaja on valmis sitoutumaan. Tiedonantovelvollisuus on myös osattava täyttää. Tämä on tarvittaessa kyettävä myös osoittamaan. Näyttötaakka on velkojalla.
Takauksen sisältö, takaajalle tiedottaminen, tämän dokumentointi ja luottoriskianalyysit on viisasta käydä läpi asiantuntijan kanssa ennen luoton myöntämistä ja takauksen antamista. Tämä koskee sekä velkojaa että takaajaa. Myös takaajan on syytä arvioida päävelallisen luottoriskiä. Se on suorassa yhteydessä hänen omaan vastuuriskiinsä.
Vastaan mielihyvin kysymykseen: ”Miten tämä kannattaisi tehdä?” Toivoisin jopa voivani vastata siihen useammin kuin kysymykseen: ”Miten tämä olisi pitänyt tehdä?” Olemme Heikkilä & Co:lla mielellämme avuksi kaikissa tilanteissa. Ensin mainitussa tilanteessa kustannukset kylläkin ovat paljon pienemmät kuin viimeksi mainitussa jälkiselvittelyineen.
Pekka Vainio, OTK, LL.M., KTL
