Aika ajoin nousee esiin kysymys siitä, milloin osakeyhtiöstä nostetut varat on katsottava palkaksi ja milloin kyse on jostain muusta, esimerkiksi osakaslainasta. Mikäli varojen nostolle ei ole hyväksyttävää syytä, saattavat velallisen epärehellisyyden tunnusmerkitkin täyttyä. Kyse voi myös olla osakeyhtiölain mukaisesta laittomasta varojenjaosta.

Pääsäännön mukaan osakeyhtiön omistajayrittäjällä on oikeus nostaa kohtuullista palkkaa yhtiöstä. Palkan kohtuullisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon mm. yhtiön taloudellinen tilanne. Taloudellisesti menestyksekkäässä yhtiössä kohtuullinen palkka voi olla korkeammalla tasolla kuin yhtiössä, jonka taloudellinen tilanne on heikko.

Palkanmaksun ja laittoman varojennoston välisessä rajanvedossa oikeuskäytännössä on painotettu kirjausten merkitystä. Korkein oikeus on linjannut ratkaisussa KKO:2005:119, että jos osakkeenomistajalle maksetaan palkkaa, on yhtiön noudatettava palkanmaksua koskevia, muun muassa kirjanpito- ja verolainsäädännön, säännöksiä.

Tapauksessa KKO:2005:68 A oli nostanut omistamastaan osakeyhtiöstä itselleen rahavaroja. Nostot oli kirjattu yhtiön kirjanpitoon A:lle annetuksi osakaslainaksi. A vetosi siihen, että kyse oli palkan maksamisesta ja kulujen korvaamisesta. Korkein oikeus katsoi, että tapauksessa yhtiön toimeenpanemia varojen luovutuksia ei ollut kirjattu yhtiön kirjanpitoon palkanmaksuiksi eikä yhtiö ollut noudattanut luovutuksissa muitakaan palkanmaksua koskevia säännöksiä. Tämän vuoksi väitetty palkan ja kulukorvauksien maksaminen ei ollut yhtiölle hyväksyttävä syy luovuttaa varoja, vaikka A:lla olisikin ollut oikeus saada yhtiöltä palkkaa ja kulukorvauksia.

Tapauksessa KKO:2011:64 oikeus päätyi toisenlaiseen lopputulokseen. Tapauksessa toimitusjohtaja A oli yhtiön konkurssiin päättyneen tilikauden aikana nostanut omistamastaan osakeyhtiöstä useassa erässä yhteensä 8 368,20 euroa. Varojen nostoja ei ollut kirjattu yhtiön palkkakirjanpitoon eikä niiden osalta ollut tehty palkanmaksun edellyttämiä verotuksellisia tai muita toimenpiteitä. Toisaalta nostoja ei ollut merkitty myöskään osakaslainoiksi eikä niistä ollut tehty muutakaan merkintää yhtiön kirjanpitoon ennen yhtiön asettamista konkurssiin. Vaikka nostoja ei ollut merkitty yhtiön kirjanpitoon, nostojen katsottiin perustuneen palkkion maksamiseen kohtuullisena korvauksena yhtiön hyväksi tehdystä työstä. Koska velallisen varojen luovuttamiselle oli Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevin perustein ollut hyväksyttävä syy, syyte velallisen epärehellisyydestä hylättiin.

Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan mm. sillä, että keskimäärin noin 1 200 euron palkkio kuukaudessa oli epäilemättä määrältään kohtuullinen korvaus toimitusjohtajan työstä. Väitettä siitä, että kysymyksessä on ollut palkkion maksaminen, tuki myös se, että varojen nosto on tapahtunut toiminnan viimeistenkin kuukausien aikana useassa pienessä erässä. Aikaisempina tilikausina A:n yhtiöstä nostamia varoja oli käsitelty niin kirjanpidossa kuin verotuksessakin hänen ansiotuloinaan eikä esimerkiksi osakaslainana tai muuna varojen jakona. Siksi Korkein oikeus katsoi, ettei nostojen todellista tarkoitusta ollut syytä epäillä, vaikka palkanmaksun kirjanpidollisia ja verotuksellisia säännöksiä ei ollut palkkioita nostettaessa noudatettu.

Epäselvyyksien välttämiseksi palkaksi tarkoitettu varojen nosto on syytä kirjata välittömästi oikein kirjanpitoon. Varojensaaja ei voi jälkikäteen muuttaa varojen luovutusperustetta toiseksi.

Anna Ansamaa